Lauantai 23.6. Odessa

Terveiset Odessasta! Tämä on kaunis kaupunki, pääsemme tänään tutustumaan kaupunkiin paremmin uuden ystävämme Tanjan kanssa. Lämpöä riittää edelleen, aamupäivän lukema tällä hetkellä on +25.

Saimme jälleen viestin Feodorilta, joka auttaa kodittomia täällä Odessassa. Automme on jälkeen saanut palvella näitä vähäosaisia lähimmäisiämme. Tässä Feodorin lähettämät kuvat .

Kävimme tutustumassa Odessan kaupunkiin ystävämme Tanjan kanssa. Päivä oli pilvinen ja ajoittain tuulinen kun, mutta silti melko lämmin.
Kulttuurin ystäville täällä on oiva mahdollisuus nauttia tasokkaasti oopperasta ja baletista todella pienellä hinnalla. 
Tässä muutamia kuvia kauniista kaupungista.

Kävimme lauantaina illalla katsomassa upeaa näytöstä delfinaariossa. Teemana näytöksessä oli rakkaus . Näytöksessä oli mukana akrobaatteja , delfinejä, hylkeitä sekä  kuviokelluntaesitys.

Ennen esityksen alkua, kun olimme menossa istumapaikoillemme, tuli vastaan klowni, joka ojensi Sirpalle käsivartensa.  Sirpa tarttui klownin käsivarteen,koska  ajatteli, että klowni johdattaa oikealle paikalle. No ei, vaan klowni johdatti Sirpan iloiseen tanssiin ensin tangon tahdissa ja sitten pyörähdeltiin iloisesti kuin kansantanssissa! Sirpa oli aluksi yllättynyt, mutta päätti heittäytyä leikkiin mukaan.

Itse show oli upea! Valoshow ja taitavat akrobaatit ja eläimet valloittivat meidät kaikki!

Show päättyi klo 22.45. Yleisöä oli  paljon. Taksia yritimme soittaa useammasta firmasta, mutta tuloksetta. Hetken mietimme, kuinka päästä takaisin. Ehdotimme Tanjalle,että kysyisimme kyytiä joltain parkkipaikalla ja niin teimme. Saimme kyydin hotellille ystävälliseltä kuskilta ja Tanja jatkoi matkaa hänen kyydissään omaan kotiin. Tarjosimme ystävälliselle kuskille saman verran kuin taksille eli 3€. Uni maittoi kokemusrikkaan päivän jälkeen.

Aamulla päätimme varata lentoliput suomeen. Alkuperäinen ajatus oli tulla keskiviikona. Katsoessamme lentojen hintoja, liput olivat juuri keskiviikkona tuplasti kalliimpia kuin perjantaina. Oli siis helppo päätös ostaa liput vasta perjantaille. Pari päivää lisää lomaa, täällä riittää nähtävää. Lämpöäkin on riittänyt.

Meidät oli kutsuttu kodittomien toimintakeskukseen, jossa heillä oli sunnuntaina Jumalanpalvelus. Uusi ystävämme Alexander tuli hakemaan meidät hotelilta klo 10. Menimme saliin istumaan takapenkkin, josta meidät pyydettiin pastori Feodorin huoneseen. Siellä oli noin 10 vastuunkantajaa, valmistautumassa Jumalanpalvelukseen. Huoneessa meille myös kerrottiin, että he ovat aloittamassa uutta toimintaa vanhusten auttamiseksi kodeissa. He alkavat rakentaa vanhusten palvelukeskusta. Pastorin huoneesta meidät johdatettiin etupenkkiin istumaan. Musiikkiryhmä oli jo soittamassa ja laulamassa.

Jumalanpalveluksessa koskettavinta oli, kun 14 miestä tuli kokouksessa eteen ja he halusivat valita elämälleen uuden suunnan. Useat miehet polvistuivat itkien lattialle ja rukoilivat itse pienen rukouksen mikrofoniin. Kaksi näistä miehistä oli korjattu suojaan lahjoittamallamme autolla. Tuota miesjoukkoa katselimme kiitollisina ja liikuttuneina.

Kokouksen lopulla meidät pyydettiin eteen. Seurakuntalainen mies piti puheen, jossa kertoi ettei ole koskaan nähnyt ihmisiä, jotka olisivat nähneet niinpaljon vaivaa tullakseen auttamaan heitä. Hän kertoi seurakuntalaisille vaiheistamme. Ja kertoi, että voivat aloittaa vanhusten palvelun nyt, kun heillä on kaksi autoa ja he olivat saanaat lahjoituksena vanhan rakennuksen ja rakennustarvikkeita vanhusten auttamiskeskuksen rakentamiseen ( näin ymmärsimme ) Ja ihmetteli vielä sitä, miten kaikki tuomamme tavarat olivat heille erityisen tarpeellisia, siia juuri niitä, mitä he tarvitsevat.
Seurakuntalaiset olivat hankkineet meille lahjan, jonka ojensivat edessä. Olimme liikuttuneita heidän kiitollisuudestaan ja vieraanvaraisuudestaan. Pidimme pienen puheeen edessä. Kerroimme, että vaikka he pitivät meitä sankareina, koemme ettemme ole. Kerroime heille, että teimme vain sen, mihin saimme sydämissämme kehoituksen. Meihin on tehnyt syvän vaikutuksen näiden ihmisten rakkaus lähimäisiään kohtaan , he antavat koko elämänsä auttamistyöhön. Liikuttavaa oli myös kokea heidän vieraanvaraisuutensa, he kutsuivat meidät Jumalanpalveluksen jälkeen päivälliselle ja halusivat tarjota meille parasta ruokaa. Ruoka oli erinomaista !

Siinä istuimme uusien ystävien ympäröimänä ja saimme kuulla heidän koskettavia kertomuksia selviytymisestä raskaistakin ajoista. Liikutavaa oli nähdä heidän kiitollisuutensa ja luottamuksensa, vaikka he ovat joutuneet kokemaan hyvin raskaita aikoja. Yksi suurimpia aarteita elämässä on tällaiset ystävät, joiden kanssa voi jakaa elämää ilman kiiltokuvia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *